Graafinen käyttöliittymä
Usein esiintyvä mielikuva Linuxista pelkkänä tekstipohjaisena ympäristönä on virheellinen. Linux-järjestelmät ovat lähes alusta saakka toimineet myös graafisessa tilassa ja niihin on tarjolla useampiakin toiminnallisesti ja esteettisesti upeita työpöytäympäristöjä.
Linux-järjestelmien ikkunoinnista on tähän saakka vastannut X Window System, mutta olemme parhaillaan siirtymävaiheessa, jonka aikana ikkunointijärjestelmäksi tulee Wayland. Osassa Linux-jakeluista, esimerkiksi Ubuntussa, siirtymä on jo käynnissä ja vanha X Window on vielä varajärjestelmänä.
Erityisesti Unix-tyyppisten käyttöliittymien ominaisuuksina ovat modulaarisuus, muokattavuus sekä valinnanvara.
Modulaarisuus
Unixeissa on perinteisesti yritetty välttää monoliittisten ohjelmien tekemistä. Sen sijaan on pyritty tekemään modulaarisesti pieniä ohjelmia, joita voidaan yhdistellä muodostamaan monimutkaisempia kokonaisuuksia.
- Vaihtoehtoisia osia samaan käyttöön (valinnanvaraa)
- Modulaarisuus sekä komentorivillä että graafisessa käytössä
Muokattavuus
Käyttöliittymän muokattavuus syntyy siitä, että modulaarisen rakenteen ansiosta lähes mikä tahansa käyttöliittymän osa on vaihdettavissa johonkin toiseen, joka toteuttaa vastaavan toiminnallisuuden. Avoin lähdekoodi on mahdollistanut muiden ohjelmistojen tapaan myös käyttöliittymien forkkaamisen eli haarautumisen (fork = haarukka) kehittäjien erilaisten mieltymysten mukaan. Toisin sanoen, jos käyttöliittymä ei joltain osin ole miellyttänyt, on ohjelmoija voinut lähteä kehittämään sitä haluamaansa suuntaan. Tämä helpottaa uusien ja erilaisten käyttötapojen ja -liittymien kehittämistä, koska niiden kehityksen voi aloittaa jo olemassa olevan järjestelmän pohjalta. Ohjelmointiprojektien keräämä suosio ja kehittäjäjoukko määrää sitten, mitkä niistä jäävät eloon.
Seuraavaksi tutustutaan, miten ja minkälaisista komponenteista käyttöliittymät koostuvat sekä mitä erityispiirteitä niihin liittyy.