Ohjelmistopaketit

Ohjelmia Linux-järjestelmiin voidaan asentaa useammalla eri tavalla.

Paketinhallinta

Perinteisesti käytössä on jakelun keskitetty pakettienhallinta, jonka kautta tyypillisesti itse järjestelmää sekä avoimen lähdekoodin sovelluksia asennetaan ja päivitetään. Linux-jakelut ylläpitävät pakettivarastoa, eli niin kutsuttua "repositorya", josta paketit ovat asennettavissa. pakettivarastosta saatavilla olevat ohjelmat ovat pääasiassa vapaita avoimen lähdekoodin ohjelmia. Paketinhallinta huolehtii pakettien välisistä riippuvuuksista. Tämä tarkoittaa, että jos useampi ohjelmisto käyttäää samoja ohjemistokomponentteja, eli jaettuja kirjastoja, ei kirjastoa tarvitse sisällyttää näihin kaikkii paketteihin vaan kirjastosta voidaan muodostaa oma pakettinsa. Ohjelmistoja asennettaessa, sen riippuvuutena tarvitsemat kirjastot asennetaan myös. Paketit varastoidaan Linux-jakelun omalla palvelimella ja asennetaan sieltä järjestelmän omilla työkaluilla.

Paketinhallinnan hyödyt

Tämän lähestymistavan hyötynä on muun muassa keskitetty ohjelmavarasto sekä levytilan ja muistin säästyminen, kun samoja toiminnallisuuksia ei tarvitse tallentaa ja ladata muistiin erikseen jokaista sitä tarvitseevaa ohjelmaa varten. Lisäksi ohjelmistoja asennettaessa tai päivitettäessä niiden asennuspaketit ovat pienempiä, mikä säästää verkkokaistaa ja aikaa.

Varsinkin Linux-jakelun järjestelmäkomponenteille tämä paketointitapa ja pakettien jakelu sopii hyvin.

Paketinhallinnan haasteet

Jaettujen kirjastopakettien käytön hankaluutena on se, että eri ohjelmistot on pitänyt kääntää käyttämään samaa jaetun kirjaston versiota. Perinteisesti tämä ei ole ollut Linux-järjestelmien mukana tulevien ohjelmien kannalta suuri ongelma, koska paketinhallinnan kautta asennettavat ohjelmat ovat olleet käytännössä kaikki avointa lähdekoodia ja jakelupaketin ylläpito on hoitanut ohjelmien kääntämisen ja riippuvuuksien ratkomisen.

Suuremmaksi ongelmaksi ovat kuitenkin muodostuneet toisaalta suljettua lähdekoodia olevien ja kaupallisten ohjelmistojen sekä nopeasti kehittyvien avoimen lähdekoodin ohjelmien paketointi. Kun eri Linux-jakeluissa on ollut pohjalla eri versioita samoista jaetuista kirjastoista, on ohjelmiston kehittäjä joutunut käytännössä kääntämään ja paketoimaan ohjelmansa erikseen niille kaikille. Toisinaan Linux-käyttäjät ovat tämän takia joutuneet tyytymään jakelun mukana paketoituun vanhempaan versioon.

Riippumattomat paketit

Linux-jakeluissa uudempi tapa paketoida ja jakaa joitakin ohjelmistoja on niiden paketointi "iteriittoisiksi" niin, että paketti sisältää kaikki tarvittavat komponentit, eikä se riipu muista paketeista. Tämä sopii erityisesti Linux-jakelun ulkopuolisten tahojen kehittämien ohjelmien jakelemiseen, koska sama paketti toimii periaatteessa Linux-jakelusta ja sen versiosta riippumatta.

Tämä vastaa jonkin verran MacOS-järjestelmän tapaa asentaa ohjelmia.

Paketointitoteutuksia on useampia. Niiden välille löytyy erilaisia vertailuja, esimerkiksi:

• TechNixin vertailu
• AppImagen vertailu

Snap

Snap on kehitetty alkujaan Ubuntun palvelin-, puhelin- ja IoT-järjestelmiin, mutta on nyt käytettävissä Ubuntun lisäksi myös monissa muissa jakeluissa.

Snap-pakettien jakeluun on keskitetty varasto, Snapcraft, josta asennustyökalu pystyy noutamaan paketteja.

Snap-paketoinnin tärkeitä ominaisuuksia ovat:

• Paketti sisältää kaiken tarvittavan, joten se ei riipu muista paketeista ja sama paketti sopii eri jakeluihin.
• Asentaminen ja päivitykset keskitetystä pakettivarastosta asennustyökalulla ja automaattisesti.
• Päivitykset tapahtuvat osissa, jolloin koko pakettia ei tarvitse päivittää vaan vain muuttuvat osat.
• Laaja tuki eri Linux-järjestelmille ja useille eri ohjelmille.
• Snap-sovellukset voidaan suorittaa "hiekkalaatikossa" niin, että ne eivät pääse häiriköimään muuta järjestelmää. Tämä on tärkeää varsinkin, jos käytetään suljetun lähdekoodin ohjelmia, joiden toimintaa ei ole voitu tarkistaa.

AppImage

AppImage eroaa Snap-paketoinnista siten, että yksi AppImage-ohjelma on käytännössä yksi suoritettava tiedosto. Teknisesti AppImage on levykuva, joka sisältää kaikki ohjelman suorittamiseen tarvittavat tiedostot sisällään. AppImage ehdoton etu on siinä, että ohjelman kehittäjä voi antaa yhden tiedoston ladattavaksi ja käyttäjä voi lataamisen jälkeen suorittaa sen ilman erillistä paketin purkamista.

AppImagen ominaisuuksia:

• Yksi suoritettava tiedosto, joka sisältää kaiken tarvittavan ei riippuvuuksia.
• Toimii kaikissa Linux-jakeluissa, joissa on tuki. (kaikissa merkittävimmissä)
• Ei pääkäyttäjän oikeuksia vaativaa asentamista.
• Ei keskitettyä pakettivarastoa, josta asennus ja päivitykset tapahtuisivat käsin tai automaattisesti.
• Uusi versio hankitaan lataamalla uusi tiedosto. Ei voi päivittää osissa.
• Samasta ohjelmasta voi olla rinnakkain useita versioita. (eri tiedostot)
• Helppo käyttää "portable"-ohjelmana, eli vaikka usb-tikulta.

flatpak

Flatpak-paketoidut ohjelmat ovat edellisten tavoin jakeluriippumattomia.

Flatpakin ominaisuuksia ovat:

• Riippumattomat paketit
• Keskitetty pakettivarasto, Flathub, josta ohjelmat ovat asennettavissa ja päivitettävissä.
• Mahdollisuus käyttää muitakin pakettivarastoja.
• Hyvä integroituvuus työpöytäympäristöihin.
• Tiukempi "hiekkalaatikko", joka estää sovellusta pääsemästä käsiksi muuhun järjestelmään, mutta voi joissain tilanteissa aiheuttaa käyttäjälle hankaluutta.

ZIP-paketit

Kolmas tapa jakaa ohjemistoja on niiden jakaminen "raakana" zip-, tar.gz- tar.bz-pakettina. Nämä ovat pelkkiä tiivistettyjä tiedostopaketteja ilman mitään paketinhallinnallista toiminnallisuutta. Käyttäjä purkaa tiedoston minne haluaa ja käyttää, miten haluaa. Paketin sisällä voi olla valmis suoritettava ohjelmisto ja ohjeet tiedostojen asentamisesta tai kopioinnista sopivaan paikkaan. Paketin sisällä voi vaihtoehtoisesti olla ohjelman raaka lähdekoodi, joka täytyy kääntää ennen käyttöä.

Useimmiten on helpompaa asentaa ohjelmisto valmiina joko paketinhallinnan kautta taikka riippumattomana pakettina.